Päästiin vihdoinkin perille kohteeseen, eli Balille. Matka ei sujunut mutkitta, mutta täällä sitä nyt ollaan. Vuorokausi matkustamista takana ja olo on sen mukainen. Eli kaikki alkoi siitä, kun päästiin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja juteltiin, kuinka kauheeta olis lähteä reissuun ja unohtaa puhelin kotiin. Sitten tietysti tarkistettiin molemmat että luurit löytyy laukuista. No eihän se ihan niin ruusuisesti mennyt vaan check-in jonossa huomasimme, että Annan puhelin oli kadonnut Turku-Helsinki akselilla. Siitä sitten kuulutuksien ja puhelujen jälkeen saatiin homma selvitettyä, ja puhelin tuotiin taksikyydillä hv-lentokentälle. Voisi sitä rahat paremminkin käyttää, mutta päästiinpähän matkaan! Ongelmat jatkuivat Moskovan lentokentällä, ja siellä ei yksinkertaisesti pelittänyt mikään. Jonotettiin pari tuntia ahtaassa käytävässä läpivalaisuun, jonka jälkeen passitarkastukseen. Henkilökunnan laitteet olivat jumittuneet eikä asia edennyt suuntaan eikä toiseen, joten saimme juosta lentokoneeseen lentoemojen hoputtamana. Oli vain minuuteista kiinni ettei lento olisi lähtenyt ilman meitä. Seuraava välilasku oli Hongkongissa, jossa vaihtoaikaa oli useampi tunti. Kävimme tyttöjen kanssa syömässä perinteistä kiinalaista ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin viimeiselle lennolle Balille.
.jpg)
Ensimmäiset yöt vietämme Kutalla, eli Balin ytimessä. Olimme varanneet kolmeksi yöksi huoneen Hotelli Ohanasta. Hotellivirkailijat olivat kuitenkin sössineet varauksemme. Virkailijoilla ei ollut hajuakaan meidän varauksesta, vaikka kirjallinen vahvitus varauksesta oli mukana. Näin meille aukeni vain epämääräinen ullakkohuone riistohintaan. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä (ja suihkun tarpeessa) että pätettiin ottaa riski ja jäädä yhdeksi yöksi kyseiseen hotelliin, joka ei muutenkaan vastannut odotuksiamme. Osa tulevistä kämppäkavereistamme saivat huoneen ja osa vain meidän tavoin ensimmäiseksi yöksi.
Alla kuvamateriaalia huoneestamme, jossa ei ollut omaa kylpyhuonetta;
Nätti ilmastointiluukku, homettakin löytyy
Huoneen ainoa ikkuna, näkymänä betoniseinä
Tämä näky odotti vessassa, jossa ei edes suihku toiminut.
Allaskaan ei houkutellut.
Kaikesta huolimatta ensivaikutelma Balista on loistava ja ihmiset ovat mukavia. Oltiin kävelemässä Kutalla ja katsastettiin Kuta Beach- aallot vakuuttivat. Ei siis huono! Tutustuttiin tänään muihin suomalaisiin tyttöihin/tuleviin kämppiksiimme, jotka vaikuttivat hekin loistotyypeiltä. Edessä on varmasti ikimuistoiset neljä kuukautta.
Huomenna suunnitelmissa villan metsästystä, yhdessä vaihtariporukan kanssa. Muut käytännönasiat olisi tarkoitus myös saada kuntoon. Palataan siis asiaan
- Anna ja Nora