Horse riding at Canggu

Helou! Viimeisiä vietiin Balilla ja päästiin vihdoinkin ratsastamaan Canggussa sijaitsevaan Kuda P  tallille. Ratsastus kustansi 600,000 rupiaa, josta saatiin opiskelija-alennus 10%. Ratsastus kesti about 2,5 tuntia. Ratsastettiin riisipeltojen läpi Echo beachille, jossa pääsimme myös veteen ratsastamaan. Ratsastus oli ihan kiva kokemuksena, mutta jos enemmänkin kokemusta lajista löytyy niin ehkä kannattaa ottaa jokin toinen ratsastusretki. Vauhti ei ollut mikään päätä huimaava ja vasta rannalla päästiin koittamaan laukkaa. Hevoset olivat hieman itsepäisiä, mikä myöskin häiritsi ratsastusta. Kuitenkin aloittelijoille retki on varmasti kiva, ja matkalla tulee nähtyä mukavasti Canggun maisemia.

Ratsastuksen jälkeen suuntasimme Old Man´siin syömään burgerit. Old Man´s sijaitsee myöskin Echo beachilla. Se on rento ranta chillailu paikka, joka muuttuu illalla baariksi. Old Man'sissa parhaat bileet on sunnuntaisin, jolloin monen ohjelmaan kuuluu Old Man´sin prepartyt, joista sitten jatketaan Deukseen jatkoille, joka on muuten meidän ihan lemppari baari Balilla! Harmi vaan, että sinne on vähän matkaa Seminyakista.... 

Perjantaina oli aika jättää haikein mielin hyvästit Balille. 4 kuukautta Balilla on ollut ehdottomasti elämämme parasta aikaa ja tulemme kaipaamaan Balia varmasti keskellä Suomen kylmyyttä :( Paljon muistoja jäi mieleen vaihtoajalta. Nyt monta kokemusta rikkaampana on aika suunnata kohti Thaimaata. Varmasti tullaan vielä takaisin Balin paratiisisaarelle, ja itseasiassa Balin innoittamana seuraavana haaveena olisi suunnata Ausseihin vähän pidemmäksi aikaa ;) 

Pohjois Balille ja takaisin

Viime viikon keskiviikkona Jake tuli takaisin Balille ja päätettiin aika spontaanisti suunnata kohti pohjoista. Tarkoituksena oli käydä aling-aling vesiputouksella ja yöpyä yksi yö Lovinassa. Pohjoiseen ajaessa pitää ylittää vuoret, mikä olikin aikamoinen kokemus. Matkaan kului n. 4 tuntia, sillä vuorille päästäessämme alkoi satamaan kaatamalla ja näkyvyys oli täysi nolla. Emme olleet varautuneet tähän ja lähdimme matkaan vai pienissä vaatteissa. Vuorilla oli myöskin erilainen ilmasto kuin muualla balilla ja ensimmäistä kertaa täällä, oltiin aivan jäässä! Pysähdyttiin ostamaan sadeviitat ja laittamaan lisää vaatteita päälle. Odoteltiin, että sade loppuisi mutta loppua ei vaan näkynyt joten matkaa oli pakko jatkaa....Vuorten toiselle puolelle päästäessä sade kuitenkin lakkasi ja aurinkokin pilkotti jostain välistä. Vuorilta näkymät olivat upeat!

Suuntasimme Aling-alingille ja oppaat veivät meidät kahdelle eri vesiputoukselle. Ei kuitenkaan päästy liukumaan vesiputousta pitkin/uimaan putoukseen, sillä se oli rankkasateen jäljiltä liian voimakas. Tämä oli suuri pettymys, onneksi saatiin rahat kuitenkin takaisin.

Putousten jälkeen tarkoitus oli lähteä Lovinaan, ja ei kauaa kestänyt ennen kuin oltiin eksyksissä. Ystävällinen mies kuitenkin huomasi meidät kartta kädessä ja käski seuraamaan häntä Lovinaan. Hänellä oli hotelli ihan Lovinan rannassa ja meidän tuuriksemme hotelli oli täydellinen ja hintakaan ei ollut paha! Voin lämpimästi suositella kyseistä hotellia kaikille Lovinaan reissaaville. Gede's homestay oli hotellin nimi ja hintaa yhdelle yölle tuli 350,000 rupiaa, sisältäen aamupalan.

Hotellille näkyi upea auringonlasku ja käytiin iltauinnilla juuri auringonlaskun aikaan. Meri oli ihan tyyni ja vesi oli paljon lämpimämäpää kuin etelässä. Paikalliset pojat soittivat kitaraa rannalla ja tunnelma oli kyllä kohdillaan. Otettiin vielä hieronnat rannalla, joka kruunasi päivän :)

Seuraavana aamuna hengailtiin hetki rannalla, syötiin aamupalaa ja suunnattiin takaisin etelään. Aikaa ei hirveästi jäänyt kiertelemiseen, sillä isot pool partyt odottivat Seminyakissa! Pysähdyttiin parille järvelle ottamaan kuvia. Järvellä menikin tovi, sillä se oli täynä indonesialaisia turisteja, ja joka ikinen halusi kanssamme kuvaan....

Reissu oli lyhyt ja olisimme mielellämme jääneet pidemmäksikin ajaksi. Seuraavalla kerralla menemme omilla mopoilla, koko päivä kyydissä istuminen oli jokseenkin rankkaa kropalle!:D

- Nora

Surffitouhuja

Hello!  Pikaisia kuulumisia täältä Balilta. Elikkä mun perhe tuli maanantaina kyläilemään, tarkoituksena viettää Balilla reilu viikko. Suunnittelin vähän ohjelmaa tulevalle viikolle ja mikä muukaan olisi paras tapa aloittaa loma kuin surffaus. Mentiin Seminyak beachille, tuttuun vakkaripaikkaan, josta isä ja sisko ottivat opettajat muutamaksi tunniksi, 250,000 rupiaa per nenä tuli hinnaksi. Itse tyydyin pelkkään lautaan ja hyvä niin, sillä surffaus sujuikin odottamattoman hyvin!

Jonain päivinä surffaus tuntuu lähes mahdottomalta, eikä laudan päälle tunnu pääsevän millään. Aalloilla, lasku- ja nousuvedellä sekä virtauksilla on paljon tekemistä sen kanssa miten surffaus sujuu... Laudan on myöskin tärkeää olla oikean mallinen ja pituinen. Itse olen kokeillut erilaisia lautoja ihan vain kokeilumielessä, ja voin sanoa, että ero on ollut todella suuri! Nyt kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt omani, joka menee vaihtoon vasta kun taidot ovat kehittyneet. Itse sanoisin kuitenkin, että suurin vaikutus oppimiseen on omalla asenteella. Surffaus tuntuu aluksi hyvin raskaalta ja  heti kun hommat ei onnistu tekisi mieli luovuttaa. Itse olen kuitenkin huomannut, että positiivisella mielellä ja periksiantamattomuudella tulee tulosta.

Surffitunnin ajoitus osui nappiin, sillä aallot olivat melkeinpä täydelliset aloittelijoille, ja virtaukset olivat lähes olemattomat. Isä ja sisko pääsivätkin aika hyvin laudan päälle ja loppupäivästä he eivät enää tarvinneet opettajaa vaan saivat aaltoja kiinni ilmankin!

Surffatessa on tärkeää muistaa käyttää suuria suojakertoimia, sillä vedessä monta tuntia kahlailemalla saattaa polttaa itsensä pahasti ja huomaamatta. Balilla myydään suojakerroin satasta, jos ei isompaakin, mikä on ihan hyvä vaihtoehto ottaa käyttöön varsinkin jos ei pohjarusketusta pahemmin ole. Itse ajattelin, etten enää pala surffatessa, sillä iho on sen verran tottunut jo aurinkoon, enkä pahemmin levitellyt aurinkorasvaa. Neljän tunnin surffauksen jälkeen se kuitenkin kostautui ja nyt saa kärvistellä selkä punasena.

Myöskin paita on hyvä olla päällä surffatessa, sekä uv säteilyn vuoksi, että ihon hankaantumisen vuoksi. Laudasta saa helposti kipeät hiertymät vatsaan, jos vatsaa ei ole suojattu millään, Jatkuva laudalle nousu ja hankaus saa ihon pahasti ärsyyntymään.

Voin kertoa, että surffaus käy myöskin kunnon reenistä! Monen tunnin surffaus ottaa voimille ja lihakset saa kyllä helposti kipeäksi.

-Nora

Watching the sunset

Terve! Sunnuntaina suuntasimme kohti Potatohead beach clubia. Suomesta oli kaveri käymässä ja oli kiva nähdä välillä tuttuja naamoja. Beach clubia olin odottanut kovasti jo siitä saakka kun ensimmäistä kertaa näin kuvia kyseisestä paikasta. Noh, vihdoinkin päätin, että nyt on aika tsekata paikka.

Sisälle tultaessa oli kaksi eri "turvatarkastusta" ja vähän jo odottelimme kovia sisäänpääsymaksuja. Lopulta sisään ei kuitenkaan maksanut mitään, hyvä niin, koska sisällä hinnat olivat aika kovia. Paikka oli aivan upea, ja ihmiset olivat hyvin pukeutuneita- suoraan kuin jostain elokuvasta! Harmiksemme kaikki aurinkotuolit olivat varattuja ja waiting list oli aivan täyteen bookattu.. jonossa oli 35 ihmmistä ennen meitä, eikä kenelläkään näyttänyt olevan kiire mihinkään (mitä en yhtään ihmettele). Päätimme mennä yläkertaan syömään ennen pooliin pulpahtamista, ja ruoka oli yhtä hyvää kuin osasi odottaaki kyseiseltä paikalta. Halvalla ei kyllä päästy, mutta ehkä sitä nyt välillä voi hemmotella itseä! Otetiin paikalliset siiderit mukaan ja mentiin altaaseen. Tavarat jätettiin kylmästi altaan reunalle, onneksi alueella pyöri useita vartijoita. Aurinko laski about 17.30, ja näkymät olivat aivan uskomattomat. Illemmalla paikalle tuli DJ:t ja sisään alkoi valua bilekansaa. Tässä pari kuvaa upeista maisemista, pahoittelut kuvien epäloogisesta järjestyksestä :D

-Nora

Ajatuksia Balista

Heräsin tänään muutama tunti ennen koulun alkua, enkä jostain syystä enää saanut unen päästä kiinni, joten päätin tulla kirjoittamaan blogiin hieman mietteitäni. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle täällä blogissa, ja ajattelin kirjoittaa nyt muutamia päälimmäisiä ajatuksia Balista. Ollaan oltu täällä melkein kolme viikkoa, ja jonkunlainen mielikuva Balista on jo ehtinyt muodostua.

AIKA- Täällä Balilla aika on täysin erilainen käsite kuin Suomessa. Rehellisesti sanottuna mulla ei ollut hajuakaan kuinka kauan ollaan täällä nyt oltu, vaan tarkistin sen kalenterista. Päivät menevat supernopeasti, eikä täällä voi tehdä liikaa suunnitelmia, vaan on enemmän mentävä virran mukana. Aikataulut eivät ikinä pidä paikkaansa, ja on täysin normaalia olla puolituntia myöhässä sovitusta ajasta. Alussa tämä aiheutti harmaita hiuksia meille kaikille, mutta nyt ollaan jo päästy ns. "Balimoodiin" ja otetaan jo chillimmin. Täällä ei kalenterin kanssa eläminen oikein onnistu, ja usein päivät menevät sekaisin päivämääristä puhumattakaan. Koulua meillä on maanantaista keskiviikkoon, mikä antaa onneksi jonkunlaisen rutiinin.

RUOKA- Perinteinen Indonesialainen ruoka on riisiä kasviksilla ja lihalla (nasi coreng) tai nuudelia samalla kaavalla. Indonesialainen ruoka on yllättvän mautonta verrattuna esimerkiksi thaimaalaiseen tai intialaiseen ruokaan. Päivääkään en ole täällä ollut syömättä riisiä. Annoksissa on kuitenkin todella vähän lihaa, ja proteiinin saaminen täällä on haastavaa. Kaupasta saa kanamunia ja pähkinöitä, ja ne ovatkin olleet tähän asti ainoat proteiinin lähteet. Tuntuu että kaikki vähäisetkin lihakset katoavat täällä ja me kuihdutaan. :D Auringossa ei myöskään ruokahalua ole samalla tavalla vaan normaalisti syödään aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa, mikä on todella vähän verrattuna Suomen rytmiin. Ollaan syöty paljon paikallisissa ravintoloissa, jossa annoksen hinta on noin 20000 IDR (1,30€). Kaupasta ruuan ostaminen on yllättävän kallista, ja ollaankin tähän asti vaan ostettu sieltä aamupala tarvikkeet ja muuten syödään aina ulkona. Meillä koulussa on todella hyvä ruokala ja siellä yritetään syödä aina kun ollaan koulussa. (hinta 1,30€)

                                                                  KOULURUOKA

LIIKENNE- HUH. En edes tiedä mistä alottaisin...liikennettä täällä on vaikea selittää, se pitäisi nähdä omin silmin, Jo ennen tänne tuloa tiesin, että ilman skootteria liikkuminen on todella vaivalloista. Tämä tuli todistettua ensimmäisellä viikolla. Autossa saatettiin istua tuntikausia kun autot eivät yksikertaisesti pääse liikkumaan eteenpäin ruuhkaaikaan. Skoduilla pääsee pujottelemaan ja liikkuminen on paljon nopeampaa. Täällä ei paljon liikennesääntöjä ole ja liikenteessä toimii ns viidakon laki. Nopein menee ensin ja ohittaa saa ilman nopeusrajoituksia kummalta puolelta tahansa. Täällä myös ajetaan meille väärällä, eli vasemmalla puolella. Tähän on soputunut hyvin ja ainoat "jäätymiset" on tapathtunut kun ei muuta liikennettä ole ja on automaattisesti lähtenyt ajamaan oikeaa kaistaa. Liikenne on todella nopeatempoista ja mopot kulkevat nopeammin (max 120km/h) ja siksi myös vaarallista. Hankittiin mopot reilu viikko sitten ja yllättävän hyvin ollaan totuttu liikenteeseen jo. Maksamme niistä noin 40€/kk. Kypärää käyttää ehkä noin 2/3 ajajista ja kaksi ja kolmipäällä ajo on yleistä. Myös pienia vauvoja ja eläimiä kuljetetaan skoottereiden kyydissä. Täällä saa ajaa aina vähän pelko pyllyssä ja olla kokoajan tarkkana. Varoittavana esimerkkinä Asian Exchange kertoi meille aloitusviikolla, kuinka suomalainen tyttö oli menehtynyt viime lukukaudella skootterilla kaatuessaan. Tulisi olla myös tarkkana, ettei aja laukku olalla, sillä se saatetaan yrittää napata vauhdissa. Yritetään ajaa aina pitkähihaiset päällä, ja pimeän aikaan laittaa hiukset kypärän alle ettei meitä tunnisteta länkkäreiksi. Myös poliisi pysäyttää helpommin länsimaalaisia, jolloin pitää olla mukava ja yrittää puhua Indonesiaa, jolloin sakko on pienempi. Puhumalla ja neuvottelemalla täällä pääsee pitkälle, ja koulussa oppimastamme indonesian kielestä on ollut jo nyt huima apu!

ELÄIMET- Eläinrakkaana ihmisenä ja erityisesti omaa koiraani ikävöiden on ollut paikoin haastavaa katsoa paikallisia kulkukoiria. Koiria täällä näkyy paljon enemmän kuin kissoja, ja ne kulkevat yleensä vapaana olivat sitten jonkun omistavia tai eivät. Jos koira on jonkun oma, on sillä yleensä kaulapanta. Kulkukoirat ilman pantaa ovat myös yleensä laihoja ja likaisia. ihmeellisesti ne koiratkin väistävät moottoritien varrella ja muutenkin tiellä. Rannalla näkee myös paljon koiria juoksentelmassa vapaana. Mieli tekisi mennä aina silittelemään näitä koiria, mutta koskaan ei voi tietää joten ei olla hirvesti uskallettu koskea. Rabies on täällä todella yleistä, ja vastalääkettä joutuu hakemaan koiran purtua Malesiasta saakka. Täällä on myös kaikenlaisia muita elukoita. Esimerksiksi lehmiä ja kanoja. Kanojen kiekunaan saammekkin herätä joka aamu ja sama juttu tuntuu olevan jokapuolella Balia. Kekkoja täällä on paljon, ja bongasimmekin Noran kanssa keittiöstämme eilen illalla, kekot onneksi syövät hyönteisiä, joten ne olkoon meidän frendejä.... Jokaöinen lepakoiden ääni on myös mielenkiintoista. Muutetaan uuteen villaan parin viikon päästä, ja ollaan mietittty että hankittais joku eläin sinne. Kissan/koiranpentua ei viitsitä ottaa, koska sitten se pitäisi myös kuljettaa Suomeen mukaan, koska hyviä eläinkoteja täältä tuskin löytyy...yksi vaihtoehto olisi kilpikonna :)

RAHA- Rahan arvo täällä hämärtyy, sillä Indonesian rupiat ovat niin alkeellisella tasolla että miljoona rupiaa on noin seitsemänkymmentä euroa. Kannetaan siis aina miljoonia mukanamme, ja tuntuu, että 100 000 seteli on hirmu suuri raha, vaikka se on vain 7 euroa. Myös automaatista normaali maksimisumma mitä voi nostaa, on  n. 1 500 000 rupiaa eli 97€. Vaatteet ovat Suomen hinnoissa, mutta onneksi täällä on ihania kauppoja joita Suomessa ei ole :) (Bershka, Topshop, Bull & Bear, jne jne) Rättikaupoista saa sitten paikalliseen hintaan toppeja, shortsipukuja, aurinkolaseja, lippiksia ym krääsää. Taksilla liikkuminen ja muutenkin yleinen hintataso on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, eli täällä pääsee tottumaan ns. luksukseen :P Esimerkiksi manikyyrin ja pedikyyrin saa muutamalla eurolla ja tunnin jalkahieronta maksaa 3,5€.

MATKUSTELU- Kun mietimme, että mihin päin lähtisimme vaihtoon, kuulimme Balista todella paljon erilaisia kommentteja. Suurin osa oli positiivia, mutta myös meille kerrotiin että koska Bali on niin pieni paikka, tulee täällä aika pitkäksi. Tämä on osottautunut täysin vääräksi ajatteluksi, ja fiilikset ovat täysin päinvastaiset. Balilla on niin paljon nähtävää ja paikkoja joissa haluaa käydä, että pelkään ettei aika riitä kaikkeen. :D Meillä on myös muita matkasuunnitelmia. Australiaan on pakko päästä käymään, kun lennot ovat huomattvasti halvemmat kuin Suomesta käsin. Meillä on koulusta parinviikon loma lokakuussa, joilloin aiomme mennä sinne. Gilinsaarille mennään ensiviikonlopuksi ja Singaporeen mennään varmaan joku viikonloppu käymään. Koulu loppuu meillä jo 11.12 ja mennään siitä reilu viikoksi Phukettiin ja sieltä meillä onkin lento jo kotiin buukattuna. Lentokentälle saa tulla vastaan 23.12 klo 17!!! ;) Filippiineillä olisi huippua käydä, mutta katotaan nyt miten saa kaiken järkättyä ja että riittääkö rahat kaikkeen.

Tämä postaus oli siis mun oma henkilökohtainen ajatukseni Balista eikä suinkaan mitään faktatietoa. Nyt alan valmistautumaan kouluun... see ya!

 <3: Anna