Ajatuksia Balista

Heräsin tänään muutama tunti ennen koulun alkua, enkä jostain syystä enää saanut unen päästä kiinni, joten päätin tulla kirjoittamaan blogiin hieman mietteitäni. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle täällä blogissa, ja ajattelin kirjoittaa nyt muutamia päälimmäisiä ajatuksia Balista. Ollaan oltu täällä melkein kolme viikkoa, ja jonkunlainen mielikuva Balista on jo ehtinyt muodostua.

AIKA- Täällä Balilla aika on täysin erilainen käsite kuin Suomessa. Rehellisesti sanottuna mulla ei ollut hajuakaan kuinka kauan ollaan täällä nyt oltu, vaan tarkistin sen kalenterista. Päivät menevat supernopeasti, eikä täällä voi tehdä liikaa suunnitelmia, vaan on enemmän mentävä virran mukana. Aikataulut eivät ikinä pidä paikkaansa, ja on täysin normaalia olla puolituntia myöhässä sovitusta ajasta. Alussa tämä aiheutti harmaita hiuksia meille kaikille, mutta nyt ollaan jo päästy ns. "Balimoodiin" ja otetaan jo chillimmin. Täällä ei kalenterin kanssa eläminen oikein onnistu, ja usein päivät menevät sekaisin päivämääristä puhumattakaan. Koulua meillä on maanantaista keskiviikkoon, mikä antaa onneksi jonkunlaisen rutiinin.

RUOKA- Perinteinen Indonesialainen ruoka on riisiä kasviksilla ja lihalla (nasi coreng) tai nuudelia samalla kaavalla. Indonesialainen ruoka on yllättvän mautonta verrattuna esimerkiksi thaimaalaiseen tai intialaiseen ruokaan. Päivääkään en ole täällä ollut syömättä riisiä. Annoksissa on kuitenkin todella vähän lihaa, ja proteiinin saaminen täällä on haastavaa. Kaupasta saa kanamunia ja pähkinöitä, ja ne ovatkin olleet tähän asti ainoat proteiinin lähteet. Tuntuu että kaikki vähäisetkin lihakset katoavat täällä ja me kuihdutaan. :D Auringossa ei myöskään ruokahalua ole samalla tavalla vaan normaalisti syödään aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa, mikä on todella vähän verrattuna Suomen rytmiin. Ollaan syöty paljon paikallisissa ravintoloissa, jossa annoksen hinta on noin 20000 IDR (1,30€). Kaupasta ruuan ostaminen on yllättävän kallista, ja ollaankin tähän asti vaan ostettu sieltä aamupala tarvikkeet ja muuten syödään aina ulkona. Meillä koulussa on todella hyvä ruokala ja siellä yritetään syödä aina kun ollaan koulussa. (hinta 1,30€)

                                                                  KOULURUOKA

LIIKENNE- HUH. En edes tiedä mistä alottaisin...liikennettä täällä on vaikea selittää, se pitäisi nähdä omin silmin, Jo ennen tänne tuloa tiesin, että ilman skootteria liikkuminen on todella vaivalloista. Tämä tuli todistettua ensimmäisellä viikolla. Autossa saatettiin istua tuntikausia kun autot eivät yksikertaisesti pääse liikkumaan eteenpäin ruuhkaaikaan. Skoduilla pääsee pujottelemaan ja liikkuminen on paljon nopeampaa. Täällä ei paljon liikennesääntöjä ole ja liikenteessä toimii ns viidakon laki. Nopein menee ensin ja ohittaa saa ilman nopeusrajoituksia kummalta puolelta tahansa. Täällä myös ajetaan meille väärällä, eli vasemmalla puolella. Tähän on soputunut hyvin ja ainoat "jäätymiset" on tapathtunut kun ei muuta liikennettä ole ja on automaattisesti lähtenyt ajamaan oikeaa kaistaa. Liikenne on todella nopeatempoista ja mopot kulkevat nopeammin (max 120km/h) ja siksi myös vaarallista. Hankittiin mopot reilu viikko sitten ja yllättävän hyvin ollaan totuttu liikenteeseen jo. Maksamme niistä noin 40€/kk. Kypärää käyttää ehkä noin 2/3 ajajista ja kaksi ja kolmipäällä ajo on yleistä. Myös pienia vauvoja ja eläimiä kuljetetaan skoottereiden kyydissä. Täällä saa ajaa aina vähän pelko pyllyssä ja olla kokoajan tarkkana. Varoittavana esimerkkinä Asian Exchange kertoi meille aloitusviikolla, kuinka suomalainen tyttö oli menehtynyt viime lukukaudella skootterilla kaatuessaan. Tulisi olla myös tarkkana, ettei aja laukku olalla, sillä se saatetaan yrittää napata vauhdissa. Yritetään ajaa aina pitkähihaiset päällä, ja pimeän aikaan laittaa hiukset kypärän alle ettei meitä tunnisteta länkkäreiksi. Myös poliisi pysäyttää helpommin länsimaalaisia, jolloin pitää olla mukava ja yrittää puhua Indonesiaa, jolloin sakko on pienempi. Puhumalla ja neuvottelemalla täällä pääsee pitkälle, ja koulussa oppimastamme indonesian kielestä on ollut jo nyt huima apu!

ELÄIMET- Eläinrakkaana ihmisenä ja erityisesti omaa koiraani ikävöiden on ollut paikoin haastavaa katsoa paikallisia kulkukoiria. Koiria täällä näkyy paljon enemmän kuin kissoja, ja ne kulkevat yleensä vapaana olivat sitten jonkun omistavia tai eivät. Jos koira on jonkun oma, on sillä yleensä kaulapanta. Kulkukoirat ilman pantaa ovat myös yleensä laihoja ja likaisia. ihmeellisesti ne koiratkin väistävät moottoritien varrella ja muutenkin tiellä. Rannalla näkee myös paljon koiria juoksentelmassa vapaana. Mieli tekisi mennä aina silittelemään näitä koiria, mutta koskaan ei voi tietää joten ei olla hirvesti uskallettu koskea. Rabies on täällä todella yleistä, ja vastalääkettä joutuu hakemaan koiran purtua Malesiasta saakka. Täällä on myös kaikenlaisia muita elukoita. Esimerksiksi lehmiä ja kanoja. Kanojen kiekunaan saammekkin herätä joka aamu ja sama juttu tuntuu olevan jokapuolella Balia. Kekkoja täällä on paljon, ja bongasimmekin Noran kanssa keittiöstämme eilen illalla, kekot onneksi syövät hyönteisiä, joten ne olkoon meidän frendejä.... Jokaöinen lepakoiden ääni on myös mielenkiintoista. Muutetaan uuteen villaan parin viikon päästä, ja ollaan mietittty että hankittais joku eläin sinne. Kissan/koiranpentua ei viitsitä ottaa, koska sitten se pitäisi myös kuljettaa Suomeen mukaan, koska hyviä eläinkoteja täältä tuskin löytyy...yksi vaihtoehto olisi kilpikonna :)

RAHA- Rahan arvo täällä hämärtyy, sillä Indonesian rupiat ovat niin alkeellisella tasolla että miljoona rupiaa on noin seitsemänkymmentä euroa. Kannetaan siis aina miljoonia mukanamme, ja tuntuu, että 100 000 seteli on hirmu suuri raha, vaikka se on vain 7 euroa. Myös automaatista normaali maksimisumma mitä voi nostaa, on  n. 1 500 000 rupiaa eli 97€. Vaatteet ovat Suomen hinnoissa, mutta onneksi täällä on ihania kauppoja joita Suomessa ei ole :) (Bershka, Topshop, Bull & Bear, jne jne) Rättikaupoista saa sitten paikalliseen hintaan toppeja, shortsipukuja, aurinkolaseja, lippiksia ym krääsää. Taksilla liikkuminen ja muutenkin yleinen hintataso on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, eli täällä pääsee tottumaan ns. luksukseen :P Esimerkiksi manikyyrin ja pedikyyrin saa muutamalla eurolla ja tunnin jalkahieronta maksaa 3,5€.

MATKUSTELU- Kun mietimme, että mihin päin lähtisimme vaihtoon, kuulimme Balista todella paljon erilaisia kommentteja. Suurin osa oli positiivia, mutta myös meille kerrotiin että koska Bali on niin pieni paikka, tulee täällä aika pitkäksi. Tämä on osottautunut täysin vääräksi ajatteluksi, ja fiilikset ovat täysin päinvastaiset. Balilla on niin paljon nähtävää ja paikkoja joissa haluaa käydä, että pelkään ettei aika riitä kaikkeen. :D Meillä on myös muita matkasuunnitelmia. Australiaan on pakko päästä käymään, kun lennot ovat huomattvasti halvemmat kuin Suomesta käsin. Meillä on koulusta parinviikon loma lokakuussa, joilloin aiomme mennä sinne. Gilinsaarille mennään ensiviikonlopuksi ja Singaporeen mennään varmaan joku viikonloppu käymään. Koulu loppuu meillä jo 11.12 ja mennään siitä reilu viikoksi Phukettiin ja sieltä meillä onkin lento jo kotiin buukattuna. Lentokentälle saa tulla vastaan 23.12 klo 17!!! ;) Filippiineillä olisi huippua käydä, mutta katotaan nyt miten saa kaiken järkättyä ja että riittääkö rahat kaikkeen.

Tämä postaus oli siis mun oma henkilökohtainen ajatukseni Balista eikä suinkaan mitään faktatietoa. Nyt alan valmistautumaan kouluun... see ya!

 <3: Anna